Kuten blogin esittelyssäkin kerrotaan, meidän ei pitänyt rakentaa. Tarkoitus oli vain ostaa uusi koti mahdollisimman nopeasti, kun olimme myyneet omamme. Etsimme uutta omakotitaloa noin vuoden verran, mutta missään ei tuntunut olevan speksit kohdallaan. Jos talo oli kiva, tontti oli liian pieni tai väärällä sijainnilla. Tai toisin päin. Ja jotain tekemistä asian kanssa lienee myös sillä, että perheen isäntä on rakennusmestari - milloin löytyi kivijalasta tai rungosta murtumaa, rakennusvirhettä tai muuta epäilyttävää... myöskin tietyt rakennusvuodet oli alun alkaenkin hylättävien listalla.
Minä sen sijaan olen pitkään kammoksunut rakentamista enkä miehen suostutteluista huolimatta pitänyt sitä minkäänlaisena vaihtoehtona. Vähänpä tiesin mitä oli tulossa...
Kesällä 2018 olimme pyöräilemässä Tuusulassa, aurinko paistoi ja fiilis oli kerrassaan ihana. Pyöräilimme kauniille sivukadulle ja silloin tavoistani poiketen ihastelin ääneen erästä suurta tonttia (näytti ainakin hehtaarilta), jossa kasvoi valtoimenaan omenapuita. Enempiä ajattelematta heitin, että herranjestas kun jollain on kaunis ja iso tontti, myisivätköhän meille tuosta palan. Tämä meni ohi muka hauskana vitsinä ja jatkoimme polkemista.
Muutama viikko myöhemmin mies tuli näyttämään, että kyseisestä paikasta oli tullut tontinpala myyntiin. Hintakin oli kohtuullinen, joten tämä alkoi vaikuttaa enemmän kuin kohtalolta... Minun selitykseni olivat vähissä: eihän siinä auttanut muu kuin lähteä tonttikaupoille.
Kommentit
Lähetä kommentti